Irma Hirsjärvi: Home - Sweet Home
(Alienisti #12 - The Absent friends of 42)

Irma Hirsjärven novelli Home - Sweet Home on lyhyt tunnelmapala, jossa on hyvä perusidea. Novellin kantavana teemana on eräänlainen teologis-filosofinen kaksintaistelu, jossa vastakkain ovat tietokonevalvotussa talossa elävä nainen sekä kristillistä sumliirumia sujuvana pajunköytenä sujuvasti suoltava keinopersoona. Jälkimmäinen esiintyy novellissa kaikki vaadittavat tunnusmerkit täyttävänä tuuheapartaisena ukkojumala-hahmona.

Kumpi oudossa eloonjäämiskamppailussa lopulta perii voiton, naisen edustama inhimillinen oivalluskyky vai keinopersoonan kankea dogmaattisuus, jääköön tässä yhteydessä paljastamatta.  Vaikka varsinainen juoni nimittäin tuon varaan rakentuukin, ei se ole viime kädessä tarinan oleellisin pointti. Novellin päällimmäiseksi ja samalla myös sen mielenkiintoisimmaksi anniksi nousevat päähenkilöiden väittelyssään käyttämät argumentit, kysymykset vanhemmuudesta, auktoriteetista ja vastuusta. Tuntematta aihealuetta sen paremmin on vaikea sanoa kuinka rankalla teologisella kaliiperilla Hirsjärvi laukoo, mutta kyllä ainekset yhden novellin kantavat.

Novellina Home - Sweet Home ei kuitenkaan toimi niin hyvin kuin voisi ja esimerkiksi verrattuna kirjoittajan edelliseen julkaistuun novelliin Elossa (kts. Kk 4/00) on se selvästi vaisumpi tapaus. Mielenkiintoista rakenteellista silmukkaa ei tarjota, vaan novelli edustaa peruskerrontaa, jossa tapahtumien kuvailu käynnistyy pisteestä A ja päättyy pisteeseen B. Myöskään juonellisessa mielessä se ei tarjoa lukijalle sellaisia kutkuttavia kysymyksenasetteluja kuin nyt vaikka monitorin päälle asetettu ihmisen jalka. Loppuun kirjoittaja on rakentanut lajityypin perinteitä noudattaen "Kultainen partituuri" -tyyppisen koukun, joka muun novellin tavoin jää kuitenkin valitettavan vaisuksi.

Eräs syy sille, miksi tarina myös jää lukijalle hieman etäiseksi ovat sen henkilöhahmot, joista on kieltämättä hieman vaikea saada otetta. Enemmänkin kuin omina persoonallisuuksinaan, nämä ovat mukana tarinassa edustamiensa katsantokantojen symboleina, tietynlaisina yksiulotteisina pahvikuvina. (Sama persoonattomuus, joka sivumennen sanoen vaivasi myös Elossa-novellin päähenkilöä.) Myös novellin nimi tuntuu jossain määrin turhalta anglismilta. Nimeen sisältyvä kulttuurinen piikki ja sen kaksoismerkitys aukeaa toki lukijalle novellin lukemisen jälkeen, mutta tästäkin huolimatta tulee mieleen eikö vastaavaa ilmaisua olisi löytynyt suomen kielestä?

Ei novelli suoranaisesti huono ole. Hirsjärvi kirjoittaa varmaa ja sujuvaa tekstiä ilman suurempia kompasteluja. Tyyli on vähäeleistä ja kohteitaan kylmän objektiivisesti tarkastelevaa, sekä hyvässä että pahassa. Nämä piirteet näkyvät selvästi myös tässä novellissa. Home - Sweet Home toimii hyvin lyhyenä tunnelmapalana tai pienenä eettisenä aivojumppana, mutta muissa suhteissa sen anti jää hieman vajavaiseksi.

Pasi Karppanen