Vesa Lehtinen: Sormet
(Spin 3/01)

Lehtinen on kirjoittanut lyhyen novellin yksinkertaisen idean ympärille. Tapahtumat sijoittuvat Bretagneen, Ranskaan, maaseudulle, maailmansotien väliseen aikaan. Päähenkilö, minäkertoja ei ole ihan normaali poika: hänen sormenkyntensä ovat tavallisen ihmisen kämmenen pituisia. Sen lisäksi, että tämä aiheuttaa ongelmia jokapäiväisissä askareissa, kaikki suvun jäsenet eivät voi sietää mokomaa luonnonoikkua.

Vaikka novelli onkin lyhyt, siinä on selvä tarinankaari vahvasta aloituksesta aina loppuratkaisuun saakka. Kuitenkin novellin loppu avaa mahdollisuuden uuteen tarinaan; Sormet on kuin tv-sarjan pilottijakso tai pitkän romaanin prologi. Mustalaisen ja tämän tyttären kohtaaminen petaa loppuratkaisua, mutta nostaa esiin myös kysymyksiä, joille tarina ei tarjoa vastauksia. Miksi tällaisia Eksoottisia on ilmaantunut maailmaan?

Taustojen tutkiminen vaatisi ympäristökseen paljon laveamman tarinan, mikä tietysti muuttaisi novellin luonteen täysin, eikä sillä linjalla tarvitsisi pitkälle eksyä, kun käsissä olisi jo paksua X-Men-tyyppistä huttua. Ja juuri tätä taustaa vasten novelli toimii tällaisenaan niin hyvin: kaiken maailman onnettomat mutantit ja heidän yhteisönsä ovat jo niin tuttuja sarjakuvista ja töllöttimestä, että Vesan ei tarvitse viitata niihin kuin yhdellä sanalla, "Eksoottisilla", ja lukija tietää, mistä on kysymys.

Mielleyhtymät eivät lopu mutanttimiehiin: Tim Burtonin mainion Saksikäsi Edwardin filmikela alkaa pyöriä muistinkätköistä esiin. Kertojaminän sodan heikkopäiseksi ajama isä on myös tuttu elementti, jonka muistan viimeksi kohdanneeni Pasi Jääskeläisen novellissa Taivaalta pudonnut eläintarha. Kun luin Lehtisen novellia ensimmäistä kertaa, mikään näistä muistumista ei lyönyt vielä liian vahvasti päälle, joten kyllä Sormet pelaa ja potkii ihan omillaankin. Harvoin nykyiset suomalaiset sf-novellit kertovat näin paljon, näin selkeästi, ja mikä ennen kaikkea, vieläpä näin lyhyessä mitassa.

Jarmo Karonen