Katja Salminen: Sofia nimettömän kaksi kuolemaa
(Legolas 2/01)Katja Salmisen Sofia nimettömän kaksi kuolemaa tuo hakemattakin mieleen Neil Gaimanin novellin Lumesta, lasista ja omenoista (Tähtivaeltaja 1/99). Gaimanin tavoin Salminen tarttuu novellissaan vanhaan satuun ja kertoo, miten tapahtumat, joista meidän tuntemamme lastensatu siis on vain se kaunisteltu versio, todellisuudessa menivät. Siinä missä Gaimanin novelli kertoi uusiksi Lumikin tarinan, on Salmisen käsittelyssä Pikku punahilkka.
Kuten asiaan kuuluu, saa kansansadun naiivius antaa tilaa novellissa realismille. Nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa elää apaattinen huora nimeltä Sofia. Nimi ei ole hänen omansa, vaan ympäristön tälle seinän tavoin vaikenevalle naiselle antama. Selvästikin Sofia on kokenut lapsuudessaan jotain äärimmäisen traumaattista. Vähä vähältä salaisuuden verhoa raotetaan ja ennen pitkää lukija oivaltaa mistä tarinassa on kyse. Sofia on aikuiseksi kasvanut Punahilkka, johon isoäidin mökillä tapahtunut episodi on aikoinaan jättänyt huomattavasti syvemmät jäljet kuin meidän tuntemamme versio tarinasta antaa ymmärtää.
Hajanaisten Lohikäärmefragmenttien jälkeen Sofia nimettömän kaksi kuolemaa on varsin miellyttävä yllätys. Juonellisessa mielessä se on hallittu, alusta loppuun kasassa pysyvä kokonaisuus. Salminen yhdistelee novellissa niin punahilkka- kuin ihmissusi-teemojakin ja luo tarinaan kerronnallisen silmukan, jolla ei voi olla kuin yksi loppuratkaisu. Hempeämielisempi lukija saattaisi pitää Sofian kohtaloa julmana, mutta tavallaan novelli ainoastaan kertoo loppuun sadun aikoinaan kesken jättämän tarinan.
Yhtenä novellin keskeisimpänä puutteena pitäisin sen lyhyyttä. Novellin maailma esitellään ja tarina kerrotaan kaiken kaikkiaan kovin viitteellisesti ja lukija jää kaipaamaan enemmän tarttumapintaa havainnoilleen. Ei olisi lainkaan rikkonut novellin kaunista tarinallista kaarta, jos tarinan maailmaa tai taustana toimivaa kaupunkia olisi valotettu edes hieman enemmän tai tehty joistakin tarinan sivuhenkilöistä moniulotteisempia persoonia antamalla näille enemmän tilaa. Nyt kokonaisuus jää turhankin ohueksi.
Pasi Karppanen