Petri Hannini: Luomispäivän komedia
(Spin 3/02)
 
Petri Hanninin Luomispäivän komedia on hauska pikku tarina, joka on paljon velkaa etenkin Douglas Adamsin ja Stanislaw Lemin kosmisemmille huumoripläjäyksille. Tarina käynnistyy valtavalta tähtienväliseltä parkkipaikalta. Vankilasta karannut rikollinen piiloutuu kyydin saadakseen geneettistä mönjää täynnä olevaan jäterekkaan, joka pian lähteekin matkaan. Matkalla jätetähteen rekkakuskeina toimivat kaksi robottia alkavat kinastella keskenään. Keskustelunaiheeksi nousee muun muassa millainen maailmankaikkeus heidän suunnittelemanaan olisi. Lopun saatte itse arvata.

Adamsin sekä Lemin perut ovat havaittavissa novellissa selvästi. Tarinan liikkeelle lähteminen nimenomaan parkkipaikalta tuo etsimättä mieleen Milliwaysin, puhumattakaan siitä että jäterekka on tarinassa matkalla aurinkoon tai että rekkaa valvovan, kiukuttelevan maanis-depressiivisen tekoälyn nimi on Malvin. Rekkakuskeina toimivat Calvin ja Hobbes (!) puolestaan tuovat etsimättä mieleen Lemin robottikaksikko Trurlin ja Klapausiuksen, loppuidiksen ollessa lainaa useammastakin Lemin novellista.

Hanninin novellin perimmäinen ongelma onkin, että siinä on yksinkertaisesti liian vähän omaa. Tosin kuin esimerkiksi Hyvien enteiden jäljillä olleessa, Anne Leinosen mainiossa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa -novellissa, ei Hannini ole oikein löytänyt kokonaisuuteen sitä omaa näkökulmaansa. Muutenkaan novellin perusajatusta siitä, että elämä Maassa, tai kuten tässä, koko maailmankaikkeus, olisikin syntynyt muiden sivilisaatioiden jätteistä ei voi pitää sinä kaikkein uusimpana tai omaperäisimpänä.

En tiedä liekö syynä harrastamani kriitikontyö, mutta minusta tuntuu, että jos olisin lukenut Hanninin novellin vaikkapa vain viisi vuotta sitten, olisi se riemastuttanut minua huomattavasti enemmän. Nyt jotkin tarinan vitsit vaikuttavat liiankin suorilta populaarikulttuurilainoilta ja päällimmäinen mielessä oleva ajatus on, että kotimaiselta scifiproosalta, oli se sitten huumoriksi kirjoitettua tai ei, olisi lupa odottaa enemmän omaa.

Hauska pikku huumorivälipala Luomispäivän komedia tästäkin huolimatta on ja mikäli vitseiltä ei yletöntä omaperäisyysastetta vaadi, onnistuu Hanninin tarina varmasti viihdyttämään lukijaa kotitarpeiksi. Erikseen täytyy lisäksi kiittää Hanninia novellinsa nimen valinnasta. Se kuvaa tarinan teemoja hyvin, mutta jättää tästäkin huolimatta tarpeeksi hämärän peittoon. Tällä kertaa nimen valinta siis osuu, toisin kuin usein kotimaisten novellien kohdalla, täsmälleen nappiin.
 
Pasi Karppanen