Harri Erkki: Piste viiva ympyrä
(Portti 4/02)

Harri Erkin Piste Viiva Ympyrä eroaa jossain määrin kirjoittajan aiemmista novelleista. Siinä missä monet Erkin tätä edeltäneet tekstit ovat olleet tyyliltään melkoisen humoristisia, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa muutama Colosseum sitten arvioitavana ollut Koppiaiset, lähestyy Piste Viiva Ympyrä aihettaan astetta vakavammasta näkökulmasta. Novellin voikin sanoa hyvällä syyllä olevan paras tai ainakin "vakavasti otettavin" Erkin toistaiseksi ilmestyneistä teksteistä.

Mistään ryppyotsaisesta scifiproosasta ei toki nytkään ole kyse. Novelli sijoittuu Maata ympäröivälle radalle, tarkemmin sanoen sille rakennetulle kiertorata-asemalle, joka on käynnistämistä vaille valmis. Tässä kohtaa lukijan kulmakarvat nousevat ensimmäisen kerran, kun paljastuu, että aseman miehistön kaikki jäsenet ovat saaneet nimensä kuuluisilta scifikirjailijoilta. Aseman runsaslukuisesta miehistöstä löytyy toisin sanoen nimiä Adamsista Farmeriin ja Bearista Tepperiin.

Viittauksen voi halutessaan nähdä joko irrallisena vitsinä tai sitten aitona kunnianosoituksena scifin kultakauden mestareille. Tämä tulkinta tulee mieleen siksikin, että nopeasti alun jälkeen aseman miehistö uppoutuu väittelyyn, jossa oleellista roolia näyttelevät erilaiset geometriset teoriat, tarkemmin sanoen ympyrän ja sen muodostamien pisteiden käsitteet. Samanlaisiin keskusteluihinhan tiedemiehet tapasivat uppoutua monissa, niinsanottua kovaa scifiä edustavissa vanhemmissa scifikirjoissa ja väitellä sivukaupalla esimerkiksi mustien aukkojen tai aikavääristymien kiehtovista ominaisuuksista.

Se miten tarinan tämä vaihe kuhunkin uppoaa, riippuu paljolti siitä, kiinnostavatko moiset pohdiskelut lukijaa, mutta ainakin itse huomasin niiden parissa viihtyväni. Geometrinen pähkinä ei myöskään jää tarinassa pelkäksi sivupoluksi, vaan muodostaa pohjan koko novellille. Kun kiertorata-asema nimittäin lopulta käynnistetään ja ensimmäinen pulssi lähtee matkalleen maapallon ympäri, alkaa tapahtua kummia ja se, mitä keskustelussa oli pelättykin, toteutuu.

Loppuun, tiedemiesten sekoiltua aikansa eri ulottuvuuksien välillä, kirjoittaja on rakentanut varsin pulp-henkisen kohtauksen ja koukuksi niin rankan mittaluokan scifikliseen, että väkisinkin alkaa epäillä lopun ja viime kädessä koko novellin olevan sittenkin silkkaa huumoria. Toisaalta käsittely, jonka idea saa, on sen verran haudanvakava, että alkaa epäillä onko lopetus sittenkin tarkoitettu tosissaan otettavaksi.

Ei Piste Viiva Ympyrä täydellinen novelli ole, mutta kiitettävän hyvin rullaavaa scifiproosaa. Kielellisesti novelli on ansiokkaampaa työtä kuin Erkin monet aiemmista teksteistä. Kerronta kulkee eteenpäin tasaisesti, ihmiskuvaukselle ja tunnelman rakentamiselle on annettu enemmän tilaa ja juoneenkin panostettu. Novelli osoittaa Erkin osaavan halutessaan kirjoittaa myös ihan "oikeaa", vakavaakin scifiä enkä voikaan arvostelijana tehdä muuta kuin kannustaa kirjoittajaa scifin tuottamisen saralla eteenpäin.
 
Pasi Karppanen