Jenny Kangasvuo: Nopeammin ja paremmaksi ja kauniimmaksi
(Spin 2/03)
 
Jenny Kangasvuon esikoisnovelli on epämääräiseen lähitulevaisuuteen sijoittuva satuttava pikku tarina, joka kertoo erilaisuudesta sekä sen pelosta. Maailmaan on syystä tai toisesta syntynyt mutantteja, luonnonoikkuja, joiden fyysiset poikkeavuudet erottavat heidät "normaaleista" ihmisistä. Novelli on nimettömäksi jäävän mutanttilapsen näkökulmasta kerrottu tarina junamatkasta kaupungin läpi klinikalle, jossa hänen on tasaisin väliajoin käytävä leikkauttamassa mutanttikasvannaisensa pois.
 
Kangasvuon novelli käsittelee erilaisuutta, rasismia, koulukiusaamista ja ulkopuolisuutta, mutta tekee sen scifille tyypilliseen tapaan, etäännyttämällä tapahtumat meidän maailmastamme. Kuvio sinänsä ei ole uusi ja esimerkiksi Marvelin X-Menissä samaa mutantti- ja morlokkilapsikuviota on käytetty jo vuosia. Enemmän kuin vain scifikuvastoon kuuluva peruselementti, onkin mutantti-teema tarinassa allegoria niistä piirteistä, joita yhteiskunta ei meissä suvaitse.
 
Tarinan päätteeksi Kangasvuo on varannut päähenkilölleen pienen kapinamielialan pilkahduksen tämän esittäessä toiveen, että hän voisi säästää edes pienen nystyn, jota kukaan ei näkisi, lonkeron jota kukaan ei leikkaisi pois ja joka olisi hänen ikiomansa. Tuo kapina jää kuitenkin varsin vähäiseksi ja etenkin jos tarinaa ajattelee edellämainitun allegorian valossa, näyttäytyy loppu varsin lohduttomana.
 
Eräs asia, johon kiinnittäisin novellin kohdalla kriittisemmin huomiota on sama seikka, josta myös muut colosseumistikollegani aika ajoin kirjoittajia muistuttavat eli novellin nimi. Kyseinen seikka ei nimittäin ole merkitykseltään vähäinen, vaan jotain jonka tulisi olla sopusoinnussa sisällön kanssa ja jolla novelli lukijalle viime kädessä "myydään". Tässä tapauksessa kumpikaan noista kriteereistä ei oikein toteudu. Lisäksi ja-sanan käyttäminen kahteen kertaan tuntuu kieltämättä töksähtävältä.
 
Muissa suhteissa novellissa ei sitten olekaan suuremmin huomautettavaa ja kyseessä onkin jälleen niitä tapauksia, joihin ainakin minun on vaikea puuttua parannusehdotuksin. Novelli on hyvin kasassa pysyvä kompakti paketti, joka kertoo muutamassa sivussa kaiken minkä tarvitseekin. Etenkin näinä aikoina, jolloin kotimaista spekulatiivista lyhytfiktiota tuntuu leimaavan pyrkimys aina vain pidempään mittaan, esiintyy Kangasvuon lyhyt tarina edukseen.
 
Ensi colosseumilla samalta kirjoittajalta arvioidaan Portti 2/03:ssa julkaistu Vieri vetrehet vetensä, joka sitten eroaakin tästä novellista melkoisesti, hakien aiheensa tyystin toisesta suunnasta eli kalevalaisesta mytologiasta. Ainakaan yhteen lajityyppiin rajoittumisesta Kangasvuota ei siis voine syyttää.
 
Pasi Karppanen