Petri Salin: Vader-fragmentteja
(Finnzine 2/03)
 
Finnzinestä näyttää hyvää vauhtia muodostuvan kotimaisen Vader-fanficin keskeisin julkaisukanava. Ensiksi Katja Salminen aloitti trendin kahdella Darth Vaderin hahmon ympärille rakennetulla tarinallaan ja nyt toinen Finnzine-tallin kirjoittaja Petri Salin näyttää liittyneen joukkoon. Mieleen jopa juolahtaa, lieneekö kyseessä kenties jonkinlainen kahden kirjoittajan inside-vitsi. Salminenhan nimenomaan räjäytti pankin parin vuoden takaisessa Novassa Lohikäärmefragmenteillaan.
 
Kuten arvata saattaa, kohtelu jonka lordi Vader Salinin fragmenteissa saa, on varsin epäortodoksi, ainakin jos sitä vertaa virallisen Star Wars -kaanonin hahmosta luomaan kuvaan. Toisin kuin Salmisella, ei Salinin fragmenteissa kuitenkaan tunkeuduta Vaderin alitajunnan syövereihin ja tutkiskella tämän toiminnan seksuaalisia motiiveja, vaan tuloksena on silkka scifipuskafarssi, katkelmien tuodessa paikoin mieleen Keijo Tähtisen huumoripläjäykset.
 
Vader-fragmentteja on, kuten nimestäkin voi päätellä, kokoelma sekalaisia katkelmia Star Warsin vanhan astmakeuhkon uralta, sijoittuen ajallisesti jonnekin Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välille. Kantavana ideana fragmenteissa on Vaderin ilmeisestikin joskus kakkosleffan jälkeen tuntema masennus ja erinäisten käänteiden sekä itsetutkiskelun jälkeen uudestaan löytämä elämänilo.
 
Katkelmissa ensimmäisessä Vader hakeutuu ammattiauttajalle havahduttuaan elämäntilanteensa toivottomuuteen. Työuupumus painaa lordi Vader -parkaa, Kuolontähden kahvihuonekin kun hiljenee aina Vaderin saapuessa sinne, vaikka tämä kuinka toisi mukanaan tuoretta pullaa. Eivätkä lapsetkaan käy koskaan tervehtimässä, saati että poika olisi ottanut kuuleviin korviinsa isänsä toivomukset työnsä jatkamisesta. Tästä lähdetään liikkeelle, kunnes lopulta päädytään siihen tilanteeseen mikä vallitsi kolmosleffan alussa.
 
Kyllähän Salinin fragmentit toki lukee ja on myönnettävä suupielieni kieltämättä nykineen muutaman kerran hieman. Toisaalta Vader-fragmentit ovat juuri sellaista sekalaista sälää, jollaista Finnzine on viime ajat tavannut olla täynnä. Valitettavaa, sillä vielä muutama vuosi sittenhän Finnzine tunnettiin yhtenä laadukkaimmista kotimaisista sf/f-lehdistä. Totta on, että lehti tehdään siitä materiaalista mitä tarjolla on, mutta ihmetellä täytyy, onko Finnzinelle tarjottu materiaali todella niin kehnoa, että muutakaan julkaistavaksi kelpaavaa kuin Vader-fragmenttien tapaiset huumoripläjäykset ei yksinkertaisesti ole?
 
Pasi Karppanen