Muu planeettajärjestelmä


Aurinkokunta

Kuutiomaailma kuuluu kahdeksan planeetan ryhmään, jossa kaikki planeetat on muokattu erilaisiksi geometrisiksi kappaleiksi. Koko aurinkokunta on toisin sanoen kuin suoraan Escherin maalauksesta, sisältäen tetraedreja, ikosaedreja, ja niin edelleen. Kuutiota edeltävällä radalla esimerkiksi on nelisivuinen kappale.

Aurinkokunnan sydämenä on kaksoistähtijärjestelmä. Sen toinen komponentti, kääpiötähti, kiertää radalla, jonka kiertäminen kestää tuhansia paikallisia vuosia. Parhaillaan se on etääntymässä, mikä on johtanut lämpötilan laskemiseen kuutiolla. Eteläisessä kärjessä on jo merkkejä jäätiköitymisestä ja väestön joukkomuutoista kohti pohjoista.

Järjestelmässä ei ole asteroidivyöhykettä. Myös muuten järjestelmä on oudon puhdas eli sieltä puuttuvat pienemmät kappaleet lähes tyystin. Tämä selittynee Dysonin kehän (kts. tuonnempana) rakentamiseen tarvittavien raaka-aineiden keruulla ja mahdollisesti kuutionrakentajien halulla tehdä "roskista" puhdas taideteos. Muualla aurinkokunnassa ei tiettävästi ole älyllistä elämää, vaikka eräistä muista aurinkokunnan kappaleista tuleekin epämääräisiä radioaaltoja.

Izkar-lajin arvion mukaan järjestelmä ei ole luonnollinen, vaan "Progenitor-luokan muinaisen rodun massiivinen projekti". Izkar on tätä aikaisemminkin löytänyt avaruudesta useampiakin näiden Rakentajiksi kutsuttavien olentojen muokkaamia planeettoja, mutta tämä on ensimmäinen näin suurisuuntainen hanke. Aiemmin tavatut kappaleet ovat olleet tätä planeettajärjestelmää vanhempia, mikä antaa aiheen olettaa Rakentajien kykyjen tai kunnianhimon kasvaneen ajan myötä.

Toistaiseksi kappaleiden alkuperästä sekä niiden rakentajien motiiveista on voitu esittää vain arvauksia. Oliko kyseessä "pelkästään" eläintarhan rakentaminen vai vaikuttivatko projektiin olentojen taiteellisen pyrkimykset? Edustivatko eri muodot ja näin ollen eri planeetat tässä tapauksessa rakentajille eri asioita? (Vrt. esim. Pythagoraan lukusymboliikka.) Kaikki toistaiseksi kehitetyt selitysmallit ovat kuitenkin perustuneet ihmislogiikkaan. Planeetanrakentajille tietyt luvut ja muodot ovat todennäköisesti edustaneet jotain aivan muuta kuin ihmisille

Varsinaisten planeettojen lisäksi planeettajärjestelmään kuuluu pieni ns. dysonin kehä, konstrukti, joka on rakennettu tähden (tässä tapauksessa pienen valkoisen kääpiön) ympärille. Dysonin kehä on varsin kaukana itse aurinkokunnasta, 1/4 - 1/2 valovuoden päässä siitä, mikä on syynä siihen etteivät niin kuutiolaisten kuin Izkarinkaan havaitsimet ole toistaiseksi panneet sitä merkille. Todennäköisesti myös sen muoto on hyvin mutkikas.

Kuut

Itse planeetalla on kolme kuuta, joista kaksi on Marsin kiertolaisten kaltaisia asteroideja ja vain kolmas ansaitsee nimityksen kuu. Kuilla on normaali, ymyprän tai ellipsin muotoinen kiertoratansa, mutta ne kiertävät kuutiota niin kaukana, ettei planeetan huomattava epätasa-aineisuus vaikuta niiden rataan. Tästä syystä kuut eivät myöskään aiheuta planeetalla merkittävämpiä vuorovesivaihteluita. (Planeetalla on olemassa vain aurinkovuoksi, joka lähinnä vaikuttaa puolipallomeren kosteuden leviämiseen.)

Samalla tämä tosin tarkoittaa, että todennäköisesti kuut tulevat putoamaan taivaalta muutaman vuosisadan kuluessa. Kuut eivät toisin sanoen ole sijainneet aurinkokunnassa Rakentajien aikana vaan ovat nimenomaan saapuneet kiertoradalle muutaman viime vuosisadan aikana. Kiertolaisten koosta ja asemasta johtuen kuita ei välttämättä edes näe planeetan pinnalta. Mikäli ne kiertävät kiertolaisten tavalliseen tapaan ekvaattorin tasossa, ne saattavat näkyä yksinomaan päiväntasaajan vuoristoseuduilta käsin.

Teologia

Planeetan asukkaille aurinkokunnan rakenne on tuottanut päänvaivaa siitä lähtien kun nämä onnistuivat kehittämään ensimmäiset säälliset kaukoputkensa. Miten suhtautua siihen hämmentävään tosiseikkaan, että koko aurinkokunta koostuu itse asiassa erilaisista monitahokkaista? Suuri osa oppineista on päätynyt pohdinnoissaan  perusteltuun, vaikkakin täysin virheelliseen näkemykseen, jonka mukaan monitahokas on itse asiassa normaali taivaankappaleen muoto.

Eri kansojen ja kulttuurien oppineet ovatkin kuluttaneet vuosien saatossa lukemattomia työtunteja ja tuhansia liuskoja paperia kehittäessään luonnonlakeja, jotka selittäisivät monitahokkaista koostuvan planeettajärjestelmän synnyn. Suurin kompastuskivi näiden yritysten tiellä on kuitenkin itse keskustähden, järjestelmään kuuluvan kaasujättiläisen sekä kuiden olemassaolo. Mikseivät ne sitten ole monitahokkaita? Sanomattakin on selvää, ettei keskustelu aiheesta kuutiolla ole ohi.

Tällä hetkellä tekninen kehitys sekä tieteelliset tutkimusmenetelmät ovat ainakin planeetan ihmissivulla vielä niin lapsenkengissään, että moiset epäjohdonmukaisuudet aurinkokunnan rakenteessa on vielä helppo selittää tyydyttävästi. (Mainittakoon, että esimerkiksi Maan aurinkokunnan rakenteesta ja sen synnystä vallitsi vielä 1800-luvulla mitä kummallisempia käsityksiä.) Siinä vaiheessa kun tilanne tässä suhteessa kuutiolla muuttuu, noussee myös aurinkokunnan rakenne uudelleen kiistakapulaksi.

Tietämyksen planeetan sekä muun aurinkokunnan rakenteesta kartuttua tarpeeksi on vain ajan kysymys, että radikaalit tiedemiehet alkavat esittää näkemyksiään, joiden mukaan planeetta ei itse asiassa olekaan luonnollisella tavalla syntynyt, vaan jonkinlaisen muokkaustyön tulosta. Planeetan pääuskontoja edustavien pappien mukaan asiantilassa ei tietenkään olisi mitään omituista. Sehän ainoastaan on lopullinen todiste siitä, että heidän jumalansa todellakin on luonut nämä maailmat, aivan kuten he ovat aina väittäneetkin.

Jo nyt planeetalla vaikuttava omalaatuinen tasapaino luonnollisen ja muokatun välillä on saanut aikaan erilaista teologista liikehdintää. On uskontoja, joiden mukaan kaikki kuution luojien jälkeensä jättämä planeetalla on luonnollista, koska se on lähtöisin jumalista. Luonnon järjestämät asiat, kuten esimerkiksi eroosion vaikutus symmetrisiin lammikoihin puolestaan ovat merkkejä pahan olemassaolosta, asia jota vastaan täytyy taistella. Päiväntasaajan vuoristoseutujen tienoilla näkyvät kuut ovat "yöpaholaisia", joita vastaan papit myyvät esirukouksia ja amuletteja.

 


 

Seuraava on Izkar-lajin retkikunnan raportti muutaman vuoden takaa. Tiedot radoillaan kiertävistä kappaleista ovat puutteellisia johtuen vähäisistä tutkimusresursseista. Varsinaisia ratoja on yksitoista joista neljäs on tyhjä tila vaikka siinä pitäisi olla ainakin asteroideja. Planeettojen läpimittatiedot ovat hyvin karkeita. Luettelo ei myöskään ota kantaa planeettojen muotoihin.
 

Radat Titius-Boden kaavan mukaisilla paikoilla.

 


 

Huomioita planeettojen muodoista
 

Kuten yllä olevasta luettelosta voi havaita, on projekti tältä osin vielä kokolailla auki ja jokainen asiaan kiinnostusta tunteva voi esittää planeettojen muodoista oman mielipiteensä. Seurailevatko aurinkokunnan planeetat mahdollisesti jonkinlaista kaavaa vai onko kyseessä täysin säännötön sarja taivaankappaleita? Eräs mahdollisuus on kaava 4-6-8, jolloin radalla 2 olisi nelisivuinen, kolmikylkistä pyramidia muistuttava kappale ja radalla neljä oktaedri. Tässä tapauksessa planeetat tosin muuttuisivat aina vain pallomaisemmiksi ja radalta 8 löytyisi jo varsin paljon normaalia planeettaa muistuttava 16-tahokas.

Toinen mahdollisuus on, että planeettojen muodot määräytyisivät tätä huomattavasti kaoottisemmin. Radalla 2 saattaa näin ollen edelleen olla d4 ja radalla 4 d8, mutta mitä ulommaksi mennään, sitä "taiteellisemmiksi" planeettojen muodot kävisivät ja radalla 10 saattaisi olla vaikkapa tähtimäinen piikkipallo. Ulommilla planeetoilla ei alun perin välttämättä ollut elämää lainkaan (edes mikro-organismitason mönkijöitä) joten niiden muotoiluilla ei ollut niin väliä ja Rakentajat saattoivat improvisoida halunsa mukaan.

Kaasuplaneetan kiertolaisissa saattaa näin olla edelleen yksityiskohtaisia rakennelmia, jotka ovat vuosituhansien aikana "turmeltuneet" jättiläisplaneetan painovoiman vaikutuksesta. Olisiko d4 näin ollen alunperin rakennettu kuution tarkkailuasemaksi, joka huollon puutteessa olisi tässä vaiheessa ajautunut jo melkoiseen kaaostilaan?

Katso myös
Tulevaisuus

Kysymyksiä:


 

Takaisin Kuvitteellisen maailman yhteenveto-sivulle