Katja Salminen: Orfeus, Orfeus
(Portti 2/03)Katja Salmisen Orfeus, Orfeus muistuttaa siinä mielessä edellä arvioimaani Juha-Pekka Koskisen Uurnajaisia, että se edustaa jonkinasteista poikkeusta kirjoittajansa tuotannossa. Salmisen tavaramerkiksi ovat viime vuosien aikana muodostuneet lähinnä kauhuromantiikkaa edustavat mustanpuhuvat proosahelmet ja seuraavassa arvioidun Ei tule toista rakkautta -novellinkin edustamat synkät satusovitukset. Orfeus, Orfeus sen sijaan on Koskisen novellin tavoin laskettava kokolailla tyylipuhtaaksi scifiksi.
Täysin vailla tummia sävyjä ei tämäkään novelli ole ja varsinaiset valonpilkahdukset ovat siinä varsin harvassa. Tämä on totta sananmukaisesti, sillä suurimman osan aikaa tarinasta liikutaan kylmissä luolissa. Novelli koostuu kahdesta aikatasosta, toisessa seurataan paimentyttöä, joka joutuu lähtemään pikkuveljensä perään synkän vuoren uumeniin, toisessa autiota jääplaneettaa sekä sitä ammoin asuttanutta kulttuuria tutkivaa retkikuntaa.
Kumpikaan miljöö ei sinällään ole uusi aluevaltaus kotimaisessa sf/f-novellistiikassa, mutta piristävää Salmisen novellissa onkin niiden sijoittuminen samaan tarinaan. Toisin kuin monet useaa aikatasoa tarinoissaan käyttäneet kirjoittajat, Salminen myös onnistuu sitomaan nämä kaksi hyvin tasoa yhteen. Valitettavan monissa useampien aikatasojen varaan rakennetuissa kotimaisissa novelleissa kun lopetus jää turhankin paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan.
Joku toinen saattaisi kritisoida loppua siitä, ettei se selitä tapahtunutta rationaalisesti, mutta minua sen avoimeksi jäävä mystisyys viehätti. Myös ihmiskuvaus novellissa toimii kummallakin tasolla ja Salminen onnistuu kuvailemaan uskottavasti niin jääplaneettaa tutkivien arkeologien kuin paimentytönkin tunnetiloja. Etenkin jälkimmäinen luonnistuu Salmiselta ja tuntemukset, joita paimentyttö vuoren uumenissa vaellellessaan kokee, välittyvät lukijalle hyvin.
Aiemmassa arviossani tulin puhuneeksi novellien nimeämisen vaikeasta lajista. Siksi onkin syytä erikseen mainita tuon kyvyn olevan Salmisella kiitettävän hyvin hallussa ja tämän novellien nimet ovat aina olleet sopivan salaperäisiä sekä miellyttävän runollisia. Tuo pätee myös nyt arvioitavan novellin kohdalla. Orfeus, Orfeus luo juuri oikeanlaisia mielikuvia, mutta jättää silti tarpeeksi paljon avoimeksi.
Pasi Karppanen