BrakkiaanitBrakkiaanit ovat laji, joka syntyi alun perin Marko Kivelän ajatuksesta, jonka mukaan jokin planeetan lajeista voisi olla eräänlainen symbiootti. Pasi Karppanen suoritti ajatuksen pohjalta jatkokehittelyä ja seuraava onkin alunperin suurelta osin nimenomaan hänen kuvaustaan. Vaikka tekstiä seuraavassa onkin paljon, keskittyy se lähinnä lajin perusidean esittelyyn. Jokaisella, joka haluaa vaikkapa suunnitella oman brakkiaanivariaation omine fyysisine erityispiirteineen, on näin ollen täysin vapaat kädet toteuttaa luovuuttaan.
Brakkiaanit ovat nelossivua asuttava, ihmisten näkökulmasta varsin kaoottinen laji, jonka tekee poikkeukselliseksi nimenomaan sen monimuotoisuus. Brakkiaani on elämänmuoto, joka rakentuu kahdesta erillisestä puoliskosta, symbiootista ja isäntäeläimestä. Niin brakkiaanisymbiootit kuin niiden isäntinään käyttämät elämänmuodotkin ovat osa omaa, muiden lajien elinympäristöistä selkeästi eroavaa ekosysteemiään eivätkä ne eivät voi siirtyillä esimerkiksi ihmiseen tai muihin planeetan elämänmuotoihin.
Todennäköisesti brakkiaanit olivat oman evoluutionsa alkuvaiheessa oma erillinen lajinsa, mutta jossain vaiheessa niistä kehittyi loismainen, toisia hyödyntävä elämänmuoto. Loissuhteesta puolestaan syntyi symbioosi, jossa loispuolisko luovuttaa älyään isäntäeläimelle vastalahjaksi fyysisestä olomuodosta. Ajan kuluessa symbiootit oppivat mukautumaan isäntälajinsa aivotoiminnan asettamiin vaatimuksiin siinä määrin, että nykyisin symbiootti ja sen isäntä muodostavat yhden ainoan olennon.
Se, mikä tekee brakkiaaneista lajina poikkeuksellisen on, että ne eivät muodostu yhdestä isäntäeläinlajista ja sen sisällään kantamasta loisesta. Pitkän ajan kuluessa, maaston ja muiden seikkojen erottamina, sivunsa eri osissa elävät brakkiaaniyhteisöt päätyivät isäntäolentojensa suhteen varsin erilaisiin ratkaisuihin. Siinä missä yksi haara valitsi isännäkseen dinosauruksen kokoisen jättiläisen, toinen päätyi kotikissaa muistuttavaan olentoon. Yhden haaran valitessa maaeläimen, toinen valitsi vesieläimen ja kolmas ilmassa aikansa pääasiallisesti viettävän elämänmuodon.
Brakkiaanien isäntinään käyttämät eliöt eivät rajoitu edes eläimiin, vaan niiden piiristä löytyy myös kasvikunnan edustajia, eläinten ja kasvien välimuotoja sekä olentoja, joiden toimintaperiaatteista ihmistiedemiehillä ei toistaiseksi ole kuin aavistuksia. (Eri brakkiaanivariaatioita ideoiville kirjoittajille voikin näin ollen jättää täysin vapaat kädet. Rajana lajin monimuotoisuuden suhteen on vain mielikuvitus.)
Kaikesta päätellen tämä kehitysprosessi tapahtui niinä vuosituhansina, jotka eri lajit oli eristetty omille sivuilleen. Kun siirtyminen sivulta toiselle tuli mahdolliseksi (kts. lisätietoja) olivat eri brakkiaanihaarat jo tehneet omat valintansa isäntälajiensa suhteen ja saavuttaneet ne muodot, jotka niillä tänäkin päivänä on. Uuden isäntälajin valitseminen kehityskulun tässä vaiheessa olisi useimmille haaroille vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Tästä huolimatta ihmisten keskuudessa kiertelee monia brakkiaaneja kohtaan tunnettuja primitiivisiä ennakkoluuloja. Esimerkiksi myytti "brakkiaaniriivaajasta" on yhtä syvään juurtunut kuin perätönkin.
Kokonaisuutena brakkiaanit muodostavatkin siis varsin hajanaisen lajiryppään. Kaikkien brakkiaanihaarojen ajattelutavalla on yhteinen perusta, mutta usein isäntäpuoliskolla on voimakas vaikutus koko olennon ajattelutapaan. Mikäli isäntäeläin esimerkiksi pelkää valoa ja avaria paikkoja, myös lajin isännäkseen valinnut brakkiaani mitä todennäköisimmin elää maahan kaivamissaan luolastoissa. Mikäli eläin "luonnonvaraisena" rakentaa pesänsä puuhun tai vastaaviin kasvustoihin, tekee lajin brakkiaanivariaatio sinne kaupunkinsa.
Kahdella eri brakkiaanihaaroihin kuuluvalla olennolla saattaa näin olla paitsi toistaan eroava fyysinen olomuoto, myös varsin poikkeava ajattelutapa. Myös se, miten eri brakkiaanihaarat keskenään kommunikoivat on toistaiseksi pysynyt ihmisille arvoituksena, vaihtoehdoiksi on ehdotettu mm. kommunikoitia elekielen tai feromonien välityksellä. Toinen brakkiaaneja yhdistävä piirre on tuo edellä sivuttu. Asustipa brakkiaani sitten minkälaisessa kehossa tahansa, näyttää sillä olevan sisäänrakennettu pakko rakentaa ympärilleen kaupunkeja. Näiden kaupunkien tekninen taso puolestaan riippuu pitkälti isäntäruumiin suomista mahdollisuuksista.
Kun otetaan lisäksi huomioon, että koko ekosfääri, johon brakkiaanit osana kuuluvat, on monimuotoisuudessaan ihmiselle kovin vieras, on tämä laji ihmistarkastelijan näkökulmasta varsin kaoottinen ja outo tapaus. Osaksi juuri tästä syystä ovat ihmisten ja brakkiaanien suhteet olleet kautta kuution meteorinjälkeisen historian melko huonot ja näiden kahden lajin yhteinen historia on paljolti sotien täyttämää.
Kommunikaatiokuilu sekä ennakkoluulot puolin ja toisin ovat estäneet todellisen ajatuksenvaihdon ja lajivihalla on nykyisin jo vuosisataiset perinteet. Kumpikaan osapuolista, niin erilaiset ihmisyhteisöt kuin eri brakkiaanivariaatiotkaan, eivät kuitenkaan ole saavuttaneet näiden sotien tuloksena millään tavoin hallitsevaa asemaa, vaan nuo yhteenotot ovat jääneet melko turhaksi verenvuodatukseksi.
Kuten ei ihmisilläkään, ei brakkiaaneillakaan ole käsitystä alkuperästään - eikä näin ollen myöskään myyttejä "...muinaisesta D'brakk-kotimaailmasta, jossa kaikki oli paremmin ja taivaskin vihreämpi kuin täällä..."
Kysymyksiä:
Miten brakkiaanit viestivät keskenään, toisten brakkiaanihaarojen ja muiden lajien kanssa? Tunnistavatko muut lajit brakkiaanit symbiooteiksi? Minkälainen brakkiaani-symbiootti on fyysiseltä olomuodoltaan? Mikä on symbiootin ja kantajan suhde? Menehtyvätkö brakkiaanit säännönmukaisesti isäntäolennon kuollessa vai pystyvätkö ne vaihtamaan isäntää useampia kertoja? Minkälaiset suhteet brakkiaaneilla on eri lajeihin, esimerkiksi naapureihinsa ihmisiin tai sedrageihin? Millaisia erilaisia brakkiaanivariaatioita kuutiolta löytyy? (Käytännön syistä kehittelyn voisi ainakin alkuvaiheessa rajata vain muutamaan.) Millaista brakkiaanien luoma teknologia on? Kuinka kehittyneen yhteiskuntarakenteen eri brakkiaanihaarat ovat kehittäneet?
Takaisin Kuvitteellisen maailman yhteenveto-sivulle