Katja Salminen: Frankensteinin sylissä
(Finnzine 3/04)
 
Katja Salminen on käynyt tutuksi satujen ja myyttien uudelleen tulkitsijana. Tällä kertaa hän on tarttunut kahteen tuttuun hirviöön ja sepittänyt heistä uuden tarinan.
 
Salmisen novellit ovat aina viehättäneet minua, mutta pienenä painolastina olen pitänyt ylitse käyvää angstisuutta ja synkkyyttä esimerkiksi sellaisissa tarinoissa kuin Oi, sisko!, Orfeus, Orfeus ja Syvän mustaa ja kovin punaista. Osaltaan on kyse vain makuasiasta, mutta liika toivottomuus lannistaa useimmiten lukijan ja jättää hänet kyvyttömäksi eläytyä tarinaan. Olikin mukava huomata, että tässä tarinassa vältytään liialliselta pimeydeltä. Frankensteinin sylissä on suorastaan suloinen ja onnellinen rakkaustarina verrattuna Salmisen aikaisempiin kertomuksiin.
 
Novelli rakentaa hienovaraisia merkityksiä viittaamalla ihmiskunnan historiaan ja tutkimalla hirviöiden inhimillisyyttä. Hirviöhahmot käyvät mainiosti ihmiskunnan peilistä, josta kukin voi peilata heikkouksiaan ja vahvuuksiaan.
 
Kosmisen Colosseumin novelliarvostelijat ovat aiemmin suomineet Salmista kielenkäytöstä: hänen tyylinsä on hieno, mutta illuusio ei aina pysy yllä kielellisten lipsahdusten takia. Pientä horjuntaa on tässäkin tekstissä, mutta enimmäkseen kieli on lumoavaa ja maalaa tehokkaasti runollista kuvaa kahdesta hirviöstä.

Jarmo Karonen